Uno on suosittu korttipeli, joka on tunnettu yksinkertaisista säännöistään ja vauhdikkaasta pelitavastaan. Peli on suunniteltu 2–10 pelaajalle, ja se koostuu erivärisistä ja -numeroista korteista sekä erikoiskorteista, jotka voivat muuttaa pelin kulkua merkittävästi.
Uno kehitettiin vuonna 1971 Merle Robbinsin toimesta, joka oli parturi Ohiossa, Yhdysvalloissa. Robbins keksi pelin perheensä kanssa ja päätti valmistaa pelin itse, aloittaen sen myynnin omasta parturiliikkeestään. Uno-korttipelin suosio kasvoi nopeasti, ja lopulta Robbins myi pelin oikeudet International Gamesille, joka sittemmin yhdistyi Mattelin kanssa. Tämä johti siihen, että Uno levisi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.
Pelin perusideana on päästä eroon kaikista korteistaan mahdollisimman nopeasti sovittamalla pelattava kortti joko värin tai numeron perusteella pöydällä olevaan korttiin. Erikoiskortit, kuten ohitus-, vaihto- ja vedä kaksi -kortit, tuovat lisäjännitystä peliin. Pelaajan, joka on ensimmäisenä päässyt eroon kaikista korteistaan, on huudettava “Uno!” ennen viimeisen kortin pelaamistaan, jotta muut tietävät hänen olevan lähellä voittoa. Uno on yksinkertaisista säännöistään huolimatta strateginen ja kiehtova peli, joka on viihdyttänyt eri-ikäisiä ihmisiä ympäri maailmaa vuosikymmenien ajan.
uno säännöt
Uno-korttipelin säännöt ovat selkeät ja helpot oppia. Tässä ovat keskeisimmät säännöt pelin pelaamiseen:
1. Korttien Jakaminen: Peli alkaa siten, että jokaiselle pelaajalle jaetaan 7 korttia. Loput kortit laitetaan kuvapuoli alaspäin pöydälle, muodostaen nostopakan. Nostopakan päältä käännetään yksi kortti pöydälle aloittamaan pelipakka.
2. Pelivuoro: Peliä pelataan vuorotellen myötäpäivään. Jokaisella vuorolla pelaajan on sovitettava käsikortti pelipakkaan joko värin, numeron tai symbolin perusteella. Jos pelaajalla ei ole sopivaa korttia, hänen täytyy nostaa yksi kortti nostopakasta. Jos nostettu kortti sopii, sen voi pelata heti; muuten vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.
3. Erikoiskortit: Uno sisältää erikoiskortteja, jotka tekevät pelistä enemmän strategisen:
Vedä kaksi: Seuraavan pelaajan on nostettava kaksi korttia eikä hän saa pelata tällä kierroksella.
Suunnanvaihto: Pelin suunta vaihtuu (jos pelattiin myötäpäivään, vaihtuu vastapäivään ja päinvastoin).
Ohitus: Seuraava pelaaja joutuu jättämään vuoronsa väliin.
Villikortti: Pelaaja voi valita minkä tahansa värin jatkamaan peliä.
Vedä neljä villi: Tämä kortti toimii villikorttina, mutta lisäksi seuraavan pelaajan on nostettava neljä korttia. Tätä korttia saa käyttää vain, jos pelaajalla ei ole muuta pelattavaa korttia (samaa väriä tai numeroa). Muut pelaajat voivat haastaa tämän kortin käytön, ja jos haaste onnistuu, kortin käyttänyt pelaaja joutuu itse nostamaan neljä korttia.
4. Uno: Kun pelaajalla on jäljellä enää yksi kortti, hänen on huudettava “Uno!” varoittaakseen muita pelaajia. Jos pelaaja ei muista huutaa “Uno” ja hänet huomataan, hänen on nostettava kaksi korttia rangaistuksena.
5. Pelin Lopetus: Peli päättyy, kun yksi pelaaja on pelannut kaikki hänen korttinsa. Pisteet lasketaan jäljellä olevien pelaajien korteista: numerokortit ovat pistearvoltaan samat kuin numeronsa, erikoiskortit (vedä kaksi, suunnanvaihto, ohitus) ovat arvoltaan 20 pistettä ja villit kortit 50 pistettä. Voittaja on se, joka ensimmäisenä saavuttaa sovitun pistemäärän useamman pelikierroksen jälkeen.
Haluatko pelata lisää korttipelejä? Seuraa alla olevia linkkejä